Henkilökohtaisesti suhtaudun kriittisesti ihmisiin, joiden harrastukset liittyvät jatkuvaan alkoholismiin. Nautinnot johtavat  rajun käytön

vuoksi elimistön toiminnan pettämiseen ja sairauskierteeseen. Hyväksyn sen, että kyseistä henkilöä on autettava sopivin hoitotoimenpitein ja

pyrittävä normalisoimaan hänen terveystilanne. Hoidot ovat onnistuneet ja henkilö on kotiutettu. Valistuksesta ja varoituksista piittaamatta 

entinen potilas hakeutuu taas jengiin ja kierre jatkuu entistä rajumpana. Onko tämä vain hyväksyttävä yksilövapauden nimissä ja tulevat  

 hoitolaskut kaatuvat yhteiskunnan piikkiin. Puoltavana toimintaa voi pitää ainoastaan siinä tapauksessa, että normaalijakauman mukaan

jonkun yhteiskunnan jäsenen on hoidettava juoppous.

    Luennoitsija esitti hyvän kysymyksen siitä, että onko liikuntavammat itse aiheutettuja? Täytyy myöntää, että suhteellisen

paljon liikuntaa harrastaneena en koskaan aikaisemmin ole ajatellut sitä, että me liikkujat olemme samassa

"junassa",kuin ylemmän esimerkin henkilöt. Liikunta on kuitenkin terveellisempää ja yleisesti hyväksyttyä

Liikuntaa harrastavat saavat usein pieniä vammoja ja kun ne paranevat, niin kirmataan entistä pitempään ja kovaa lenkeillä. Liikkujien

hyvänä etuna on se, että yleensä vammojen hoidon maksavat vakuustusyhtiöt, jotka myös korvaavat mahdolliset työstä poissaolot.

Olenko oikeassa vai väärässä?

erkkil